perjantai 7. helmikuuta 2014

5. Mistä soitto tulee? Osa 2/2.

Tämä kirjoitus on jatkoa bloggaukselle #3. Siinä totesin, että soitto perustuu "vihjeisiin", joita tulee monelta eri suunnalta. Esittelen nämä eri kanavat...


Blogi on päivitetty nettisivustoksi osoitteeseen:

www.higo.fi/korvakuulolta

2 kommenttia:

  1. Kiitos mielenkiintoisesta ja inspiroivasta blogista. Juurikin sain itse viime viikonloppuna muistutuksen "hermoverkkojen logiikasta", kun esiintymistilanteessa säestin nuottien "tukemana" pianolla kappaletta, jota vuosikaudet olen tottunut soittamaan yksin kotona ja ulkoa – ja pääasiassa melko virheettömästi. Nyt tuli kuitenkin hieman sekoiltua... Tosin pääasiassa syynä epäilemättä oli esiintymistilanne, jollaisessa soittaminen on todella eri asia kuin rennosti kotona rimputtelu, vaikka kyse oli varmasti myös siitä, että nyt soittamani säestys erosi osittain siitä, mitä olin tottunut soittamaan. Esiintymisjännitys on jo sinällään mielenkiintoinen teema, joka tietysti koskettaa paljon muitakin kuin soittamiseen liittyviä tilanteita. Varmasti myös siihenkin toki kokemus auttaa – itsevarmuus kasvaa.

    Kosketinten muistamiseen ja motoriseen sormimuistiin liittyen voisin kommentoida, että myös kosketintuntumalla on mielestäni merkitystä jo alkeiden opettelusta lähtien. Täsmällisen ja johdonmukaisen painallusvasteen antavalla koskettimistolla on vaan helpompi soittaa – ja varmaankin myös oppia. Ainakaan motivaatiota ei "epämääräinen" koskettimisto lisää. Pianoissa todella on eroja, mikä aloittelijoidenkin olisi syytä tiedostaa.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami, kommentistasi. Itse olen sekoillut esiintymistilanteissa enemmän kuin yhden ihmisen osaksi olisi kohtuullista. Osasyynä jännitys, osasyynä se pakko soittaa "oikein", mikä on ihan erilainen soittamisen moodi kuin se, jossa olen tottunut itsekseni soittamaan.

      Samaan hankaluuteen olen törmännyt nyt ryhtyessäni "tuubaamaan" soittoani; se, mitä haen soittamiselta yleensä, on ihan toista kuin se, mitä pitää saada nauhalle.

      Tuo kosketintuntuma on myös teema, jonka kanssa olen todella paininut viime vuodet. Aiemmin soitin enemmän "antaa mennä" -tyylillä, sillä samalla, jolla lauletaan suihkussa, ja jossa vähintään puolet siitä äänestä, jonka soittaja/laulaja kuulee, ei välity korvien kautta vaan tulee suoraan mielikuvituksesta. Kaikupoljin korvaa siinä sen, mikä sormilta jää vajaaksi.

      Klassisen pianon opiskelussa monet opettajat laittavat erittäin suuren painon kosketintuntuman opettelulle heti alkeita opetellessa, mitä itsekin pidät tärkeänä, ja jopa sanovat, ettei sitä voi oppia enää myöhemmin. Kun luonteeltani olen aina oppositiossa / kapinallinen / "isäntappaja", niin olen tietenkin saanut sellaisesta nyt vain itselleni lisämotivaatiota. :) Mutta varmasti siinä on paljon totta. Olen vasta oman lapsen pianotunteja seurattuani tajunnut, miten paljon kosketus tarkoittaa. Olen kuunnellut haltioissani, miten kauniisti soitonopettaja voi soittaa kappaleita lapsen ensimmäisestä tai toisesta soittovihosta. Se on ollut todella silmät - siis korvat - aukaisevaa.

      Ja kotona käydessä, sitä vanhaa Fazeria kilkutellessani olen tajunnut, miksemme sen kotiopettajani koskaan harjoitelleet kosketusta. Kerrassaan karmea piano!

      Ja todettakoon vielä se, että piano piano taitaa olla soitin, joka ei paljon anna anteeksi jos sitä oikein haluaa kuunnella. Kun omaa soittoaan äänittelee, niin joka tahdissa kuulee monta asiaa, jotka voisivat mennä paremmin.

      Sen ei kuitenkaan pidä antaa lannistaa. Kannatan vahvasti sitä suihkussa laulamisen tyyliä, ja kotonakin Fazerilla annan mennä niin että kotiseutu raikaa. :)

      Poista